*

Mika Kivimaa - Kyseenalaistamisia hyvinvoinnin vuoksi kulttuuri + kansallismielisyys = kansakunta -> kansakunta + laki = kansallisvaltio

Suomi 100 - Tää täytyy hoksata

En ehtinyt tehdä tästä räp-runosta videota, koska en ole vielä taitava sillä alalla, 
mutta tässä kuitenkin ajatukseni Suomi 100 -teemaan littyen runomuodossa.

 

 

 

Suomi 100 - Tää täytyy hoksata

 

Oma eduskunta saatiin jo 1906.

Alkoi siitä silloin aikakausi uus,

Lempeä oli meille tsaari Venäjän.

Kapea oli sarka maamiehen, kyntäjän.

 

Miehet ja naiset, saivat kaikki äänestää.

Suomen asiat, kansa itse nyt päättää.

 

Paljon oli kansanedustajia hyvin arkoja.

Vähän oli valtionkassassa markkoja.

Moni ei tohtinut uskoa itsenäisyyteen.

Nähty ei kauaksi tulevaisuuteen.

 

Suomi kansakuntien perheeseen sit' liittyi.

Uusi valtio maailmankartalle piirtyi.

 

Tahdottiin kuningas suojaksi Suomen,

Sotakin tuli – erilainen olikin huomen.

Kahleista Saksaan päästiin tuurilla,

Kovat olivat puheet radikaalien huulilla.

 

Kapina soviteltiin Mäntsälässä.

Oikeutta vaadittiin nyt ja tässä.

Hallitukset kaatui ja ihmiset paatui.

Unelmia luotiin, tuli tanssit muotiin,

 

Euroopan tuhonkierre Suomeenkin ylsi.

Pettuleipään kelpasi tuolloinkin jälsi.

Yhteisrintamana vihollinen torjuttiin.

Kiitosta Jumalalle kirkois' veisattiin.

 

Moni ystävä ammuttiin ja traumat jäivät.

Raskaita olivat myös rauhan päivät.

Kun pakko oli antaa, niin teollisuus kasvoi.

Rauha saatiin rajalle, mutta paljon se maksoi.

 

Lypsyl' kävi piiat ja syntyi uudet riiat.

Ei kaikki mennyt aina putkeen,

muttei jääty paikalleen.

 

Edistyi monet alat, vannottiin vihkivalat.

Vaurastui vihdoin Suomi, tavaroita paljon loi.

Yhteinen oli huoli, miten lähimmäinen voi.

 

Mutta isänmaallisuus sitten unohdettiin.

Uudeksi ulkopolitiikka laitettiin.

Ei enää itse haluta tehdä päätöksiä.

Euroopan Liitto syytää meille säädöksiä.

 

Itse itsensä Suomi kahlitsi.

Päättäjiä taas pelko hallitsi.

Kansa taas jakautuu ja vihoissaan parjaa:

Olemmeko teille vain vaalikarjaa?

Miksi eläminen vaan kallistuu?

Arvot katoaa, kansa maallistuu.

 

Työ kevyempää on kuin ennen, tessit riiston estää.

silti työkyvyttömyys kasvaa, ei pää tahdo kestää.

Ihmisiltä hyvää tahtoa viel' löytyy, mutta valtiovelan eessä kyl' pyörtyy.

Jotkut kansaa kiihottaa, näin toiset vouhottaa.

Toiset veroja kiertää, moni asia politiikassa hiertää.

 

Yksilökö onkin kaikkein tärkein?

Vaiko yhteistyö, mikä on onkaan oikein?

 

Monella Suomessa myös on hätä.

Kenenkään ei nyt pidä missata tätä:

Suomi täyttää 100.

Tää täytyy hoksata.

Ei ole Suomea sinun tai minun, vaan se on yhteinen.

Yksi maa meillä vain on, asia ei ole tunneperusteinen.

 

Riidat monet on jo voitettu, ei enää toisia kiusata.

Kansanvaltaan aina luotettu, nyt pitää heikkoja jeesata.

Yhdessä kun tehdään ja hyvää mieltä luodaan,

Arvokas elämä kaikille näin suodaan.

 

Jos valta on meidän omissa käsis',

ei paljoa haittaa, että rahat on vähis'.

Jos riitasointu hyvät päätökset estää,

täytyy vielä paljon köyhien kestää.

 

Täällä toisiin pitää voida luottaa,

se yhteisölle onnea tuottaa.

Tämä aate kun kansan mielet voittaa,

sille parempi huomen koittaa.

 

Toista tuhatta vuotta on jo ollut suomalaisuutta.

Siinä perinteitä on paljon, mutta jotain myös uutta.

Pitää muistaa, miksi Suomella on rajat, eihän Suomi syntynyt suotta.

Silloin rauhassa saa olla meidän majat ja voidaan juhlistaa sataa vuotta.

 

Hurraa ja eläköön ja Luojalle kiitos,

Kauan voi kestää tämä kansallinen liitos!

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat